Keho on yrityksen vanhin analytiikkajärjestelmä – hyödyntääkö johtoryhmäsi sen tuottamaa tietoa? 

26.09.2026

Ennen kuin ihminen oppi tekemään Excel-taulukoita tai käyttämään tekoälyä, hänen oli kyettävä havaitsemaan uhkia, mahdollisuuksia ja sosiaalisia tilanteita kehollisesti. 

Oletko koskaan astunut huoneeseen, jossa on juuri käyty kiivas keskustelu? Vaikka huone olisi hiljentynyt, ilmassa voi silti olla jotain aistittavaa. Tai oletko mennyt ensimmäistä kertaa uuden yhteistyökumppanin toimitiloihin ja saanut välittömästi jonkinlaisen kehollisen vaikutelman?

Havaintoa ei välttämättä pysty pukemaan heti sanoiksi, mutta se on silti informaatiota. 

Muutama vuosi sitten olin menossa asiakkaan luo haastattelemaan johtoryhmän jäseniä. Minut otettiin vastaan lämpimästi. Ihmiset tervehtivät toisiaan ystävällisesti, toimisto oli huolella sisustettu ja keskustelut vaikuttivat avoimilta. Silti kehossani heräsi varovainen tunne. Huomasin puhuvani tavallista hiljempaa. Tietyissä keskusteluissa kehoni jännittyi, vaikka mitään näkyvää syytä ei ollut. 

Päätin seurata tätä havaintoa. 

Juuri näiden kohtien äärellä keskustelua syventämällä löytyivät lopulta ne teemat, joiden käsittely auttoi asiakasta kaikkein eniten. Muutamaa kuukautta myöhemmin palasin samaan organisaatioon. Tunnelma oli edelleen ystävällinen, mutta tällä kertaa kehollinen kokemukseni oli erilainen. Tunsin enemmän tilaa hengittää. Keskusteluissa kävi ilmi, että johtoryhmä oli onnistunut käsittelemään useita vaikeita asioita ja tekemään yhteisiä päätöksiä tavalla, joka oli vahvistanut keskinäistä luottamusta. 

Kehollinen tieto ei ole numeerisen tiedon vastakohta. Se täydentää sitä.

Joskus keholliset signaalit voivat jopa ennakoida ilmiöitä, jotka näkyvät numeroissa vasta myöhemmin. Johtoryhmän lisääntynyt avoimuus, kasvava luottamus tai toisaalta jatkuva jännite voivat olla havaittavissa kehollisesti paljon ennen kuin ne näkyvät henkilöstökyselyissä, asiakastyytyväisyydessä tai tuottavuusluvuissa. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kehollinen kokemus olisi aina oikeassa. 

Mistä keholliset havainnot kertovat ja milloin niihin voi luottaa? 

Joskus keho reagoi nykyhetkeen. Joskus se reagoi menneisyyteen. 

Johtoryhmän keskustelutapa voi esimerkiksi muistuttaa jotakuta tiedostamatta tilanteesta, jossa hänen näkemyksiään on aiemmin vähätelty. Vatsa kiristyy, hengitys muuttuu pinnallisemmaksi ja keho valmistautuu puolustautumaan, vaikka todellista uhkaa ei olisi. 

Samalla tavalla johtoryhmä voi kantaa yhteistä historiaansa kehossaan. 

Pitkään yhdessä toimineet jäsenet ovat ehkä käyneet läpi kriisejä, joista uudet jäsenet eivät tiedä mitään. Yksittäinen viittaus menneisyyteen voi nostaa vanhoissa jäsenissä esiin stressireaktion, jonka merkitystä uusien on mahdotonta ymmärtää. He aistivat tunnelmassa jotain, mutta eivät tiedä mistä on kyse. Silloin väärintulkintojen riski kasvaa. 

Juuri siksi keholliset havainnot ovat kiinnostavia johtoryhmän näkökulmasta. 

Ne eivät kerro totuutta. Ne kertovat, mihin kannattaa kiinnittää huomiota. 

Mitä yrityksestä kertoo se, että johtoryhmän jäsenet poistuvat kokouksista toistuvasti väsyneinä? Mitä kertoo se, että kiire tuntuu jatkuvasti kehossa? Tai että tietyt aiheet jäävät vuodesta toiseen käsittelemättä, vaikka kaikki tietävät niiden olevan tärkeitä? 

Kehollisten tuntemusten tarkastelu johtoryhmässä – Miten se auttaa päätöksenteossa? 

Usein tarkastelemme johtoryhmän toimintaa rakenteiden, agendojen ja päätösten kautta. Yhtä hyödyllistä voisi olla tarkastella sitä, millaisia kokemuksia vuorovaikutus ihmisissä synnyttää. 

• Millaiset keskustelutavat lisäävät energiaa ja uteliaisuutta? 
• Millaiset auttavat tarkastelemaan asioita useista näkökulmista? 
• Millaiset taas sulkevat keskustelun ennen kuin tärkeimmät näkemykset ovat ehtineet tulla näkyviksi ennen päätöksentekoa? 

Toinen kiinnostava harjoitus on tarkastella onnistuneita päätöksiä. Ei vain sitä, mitä päätettiin, vaan miten päätökseen päädyttiin. 

• Millainen keskustelu päätöstä edelsi? 
• Miten erilaiset näkökulmat tulivat kuulluiksi? 
• Millainen tunnelma ryhmässä oli silloin, kun päätös lopulta tehtiin? 

Moni johtoryhmä analysoi huonoja päätöksiä. Harvempi pysähtyy tutkimaan, mitä hyvissä päätöksissä tapahtui. Kokemukseni mukaan juuri sieltä löytyy usein arvokasta tietoa. 

Johtoryhmissä on hämmästyttävän erilaisia tapoja ajatella, keskustella ja tehdä päätöksiä. Näiden tapojen tutkiminen edellyttää psykologista turvallisuutta. Jokaisen täytyy voida kertoa omista havainnoistaan ilman pelkoa siitä, että ne mitätöidään tai niitä vastaan hyökätään. 

Kun tämä onnistuu, käyttöön vapautuu jotakin arvokasta: ryhmän yhteinen havainnointikyky. 

Moni kokenut johtaja sanoo tunnistavansa kehossaan, milloin jokin asia ei ole kunnossa. Silti harva johtoryhmä käyttää kehollisia havaintoja tietoisesti osana päätöksentekoa. 

Ehkä siksi, että se tuntuu liian pehmeältä tai vaikeasti perusteltavalta. 

Silti juuri monimutkaisissa tilanteissa kehollinen tieto voi olla erityisen arvokasta. Kun toimintaympäristö muuttuu nopeasti, data on ristiriitaista ja tulevaisuutta on vaikea ennustaa, kaikki olennainen tieto ei löydy raporteista. 

Silloin kannattaa hyödyntää myös toista tietolähdettä: vuosien kokemuksen myötä kehoon kertynyttä hiljaista tietoa. 

Ehkä keho ei ole johtoryhmän päätöksenteon pehmeä lisä. Ehkä se on yksi alihyödynnetyimmistä tiedonlähteistä, joita johtoryhmillä on käytettävissään. Johtoryhmät käyttävät valtavasti aikaa talouslukujen, markkinadatan ja riskianalyysien tarkasteluun. Kuinka paljon aikaa ne käyttävät sen tutkimiseen, mitä niiden jäsenet todellisuudessa havaitsevat? Jos keho on yksi tiedon lähde muiden joukossa, miksi se jätetään niin usein kokonaan huomiotta?